Cairns

Kolme viikkoa kulunu kuin siivillä Cairnsissä. Uskomattoman huonojen nettiyhteyksien ansiosta ollaan vietetty hiljaiseloa, hyvä että saa toisillensa soitettua kilometrin säteellä saati että kaukopuhelua yrittäisi tehdä.. 

Cairns elo alkoi ahkeroinnilla, saatiin hostellisiivojien paikat hostellista ilmaista asumista vastaan. Hostellisiivousta täyty tehdä 15h per viikko 3h per päivä ilmaista asumista vastaan. Kyllä tuli sairaalan siisteyteen ikävä..... Asuttiin 4hlön dormissa pääosin kaksin mutta useampana yönä saatiin n.50v rekkakuski Lorenzo kuorsaamaan samaan huoneeseen. Lisäksi hostelli ei tosiaan ollut siisteimmästä päästä ja työpäiviä ei tiennyt ennen aamua joten muiden suunnitelmien teko oli mahdotonta. Onneksi tavattiin suomalaistyttö Julia joka suositteli vuokranantajaansa share house kämpässä ja saatiinkin huone sellaisesta viikon hostellielon jälkeen. Asumme 2 aussipojan, yhden intialais ja yhden irlantilaispojan kanssa omakotitalossa Cairnsin keskustasta 5min kävelymatkan päässä. Ja taas kuvia: 

Hostellista meillä ei ole kuvia mutta voitte uskoa et ei ole verrattavissa tän hetkisiin asuin oloihin.. :D 

Lähdettiin kämppäkaveri Bodhin kanssa päiväretkelle Kurandaan katsomaan Baron Fallsin vesiputousta, maisemat oli mahtavat, mutta putous vähän kuivahko..

Paikallinen opas kuljetti meitä veneellä ja tutstutti sademetsään, matkalla nähtiin krokotiili ja kilppareita!

Ei tehny mieli mennä uimaan..

Päivän päätteeksi Bodhi kokkas meille vielä intialaista ruokaa, nam nam! 

Ollaan opittu Cairnsin kaikki ilmaiset jutut. Kuutena päivänä viikossa ilmaista ohjattua jumppaa, ilmaiset kuntosalivehkeet lenkkipolun varrella,ilmainen ruoka kahdessa raflassa tarjolla päivittäin ja edullisempi leffapäivä on tiistai.. Alkaa tuntea olonsa pikku hiljaa reppureissajaksi :)

Marin pitkäaikainen haave käydä Open Water Diver- kurssi pakotti Justiinankin kokeilemaan sukellusta ensin snorklausreissulla ja tästä innostuneena varattiin paikat koulun penkiltä..

Ennen kurssin alkua Justiina vielä houkutteli Marin hyppäämään 4km korkeudesta tandem-laskuvarjohypyn Mission Beachillä.. Oli kyllä niin upea kokemus että lämpimät suositukset kaikille ketkä vähänkin miettii skydive-hyppyä tekevänsä, menkää ihmeessä!! :)

Se tunne kun vain tiput taivaalta minuutin suoraan alas maata kohti.. Huh! Ja laskuvarjon kanssa liitelet koralliriuttaa ihastellen auringon paisteessa, love it!

Been there, done that!

Viiden päivän sukelluskurssi alkoi kahden päivän teoriaosuudella Uuden-Seellannin murteella ja allasharjoituksilla. Perjantai aamusta lähdettiin paatilla kolmeksi päivää sukeltamaan koralliriutalle, mikäs sen parempi paikka opetella sukeltamaan. Menossa mukana oli sukeltajia ja oppilaita ympäri maailmaa. Neljän harjoitussukelluksen jälkeen saatiin lähteä itekseen sukeltelemaan sukellus "buddyn" kanssa, mikä alkuun vähän hirvitti, kun ei tuo suunnistustaito niin hyvä kummallakaan ole, eikä eksyttykään kuin  joka sukelluksella :) Yösukellukselle mentiin onneksi ryhmänä, koska meri kuhisi haita!! Sovittiin, että laitetaan ranskalaispoika Adrian syötiksi ja mennään muut sitten perässä :D Haiden lisäksi merestä löydettin Nemoja, uitiin kilppareiden kanssa ja silitettiin merimakkaraa! 

Arielin koti

Opittiin kansainvälistä sukellusmerkistöä. Tässä meidän sukellusryhmä sisältäen ranskalaisen, sveitsiläisen, kanadalaisen, hollantilaisen ja pari suomalaista. Kokoonpanosta kuultiin monen monta vitsiä. Niille jotka ei sukella, kuvateksti; Look, there is a huge fucking shark in my leg :D

Mari "suunnistaa"

Ollaan todettu useempaan kertaan että kaikki on täällä nurinkurin, pullatkin palo pohjasta!!

Nyt saa taas pikkuhiljaa alkaa pakkaileen rinkkaa, torstaina lähtee lento Aucklandiin, Uuteen-Seelantiin.

Aikaero on siellä + 10 tuntia teihin. Kolme viikkoa vietetään hobittien maassa ja sieltä suuntana Sydney, jos ne vielä päästää meiät tänne takasin ja puskapalot on sammunu!

Tie pohjoiseen

Kolmantena yönä Byron Baylla saatiin kämppikseksi skottipoika Andreas, jonka kanssa lähdettiin katsomaan auringon laskua Australian itäisimpään pisteeseen. 

Viinipönikän,auringonlaskun ja nousuveden jälkeen lähettiin suunnistamaan rantaa pitkin takaisin päin dramaattisin seurauksin... Monta oppia viisaampana ja hengissä takaisin rannalla, tärkeimpänä oppina muista nostaa laukku kuivalle vaikka muuten meinaisit hukkua :)

ainoat mitkä selvis merenkuohuista kuivana oli kännykkä ja kamera....(..äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen... ;) )

Kiitos Seinäjoen työkavereille selviytymispakkauksesta, saatiin Justiinan säärihaava paikattua ammattilaisen elkein :)

Australialaisten perinneruokana olevat piiraat ei ole päässy sulattamaan meidän sydämiä mutta ollaan viimein päästy sushin makuun täällä! Parhaimmat sushit tähän mennessä (..ja kalleimmat) oli Byron Baylla. 

5 päivää Byron Baylla riitti ja parin yön pysähdykselle takaisin tuttuun ja turvalliseen Kurabyyn. Jälleen netti-ilmoituksella bongattiin kyyti kohti pohjoista. Aussi-tyttö Fiona oli muuttamassa Cairnsiin ja otti meidät matkaseuraksi.. Suzuki swiftissä oli tiivis tunnelma, kolme naista koko elämä mukanaan :)

Yhteensä matkaa Cairnsiin oli 1600km ja tarkoituksena matkustaa 2pysähdyksen taktiikalla. Kaikkialta kuultiin että yöllä ei ole suositeltavaa ajaa ja kaikki paikallisetkin sitä tuntuivat noudattavan, niinpä mekin. 

Eka yö vietettiin Rockhamptonissa, Emu's parkissa. Varattiin yhdeksän hengen sekahuone mutta saatiinkin samaan hintaan oma huone kingsize sänkyineen :) jännä tunne saapua hämäränä iltana hostelliin jossa ei ole ketään missään, respa kiinni ja lappu vain ikkunassa mistä huoneemme löytyy ja avain on ovessa valmiina... Todellinen kummituskylä!

Aamulla lähdettiin aikasin ja edessä 9h ajomatka seuraavaan pysähdyspaikkaan Magnetic Islandilla. Saari oli kyllä kaikkien kuulemiemme kehujen arvoinen! Koko matkan varrella ei ollut juurikaan mitään muuta kuin samanlaista maalaismaisemaa.. Kuolleita kenguruita teiden varrella ja metsää sekä peltoa, todella puuduttavaa! 

Lauttamatka Magnetic Islandille palkitsi kaiken sen istumisen ja itse saari oli todella kaunis. 

Tällä kertaa hostellihuone olikin pieni mökki meren rannalla. Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa: 

No worries!

2 viikkoa Australiassa takana ja tiistaina oli eka rantapäivä! Willy-valaskin tuli meitä moikkamaan, jäi hetkeksi kiinni haiverkkoon ja me kun luultiin et halus vaan tulla heiluttaan pyrstöä meille.. ;) onneks liveguard oli treenannu ja jakso uida pelastamaan valaan.. Tai ainakin me näin uskottiin niillä lihaksilla :D 

Keskiviikkona hyvästeltiin Brisbane ja netti-ilmoituksella pummittiin kyyti. Jännityksellä odoteltiin minkämoinen Stan meidät noutaa ja millä hippibussilla....

Stan osoittautukin intohimoiseks surffariksi ja vei meidät surffaamaan matkalla parhaille surffimestoille, surfer's paradise on kuulemma vain turisteille ;) 

Meressä ollessa viereen ilmestyy jettiäijä ja ilmassa pyöri helikopteri, suomalaistytöt heti angsteissa et tarviiko tuohon viereen tulla päristelemään. Stan onneks kertoi vasta rannalla et siinä vieressä oli haita ja ne tuli niitä ajamaan pois. Ja taas se lause.. No worries! Kaikki on täällä vaan no worries :D

Laitettais kuvia surffaamisestakin mutta.. Se ei oo kaunista kateltavaa kun aallot vei bikinit aina mennessään :) Two bare white asses, olipahan Stanillakin ihmettelemistä :D

Illasta saavuttiin Byron Bayhin ja kirjauduttiin ensimmäistä kertaa elämässä hostelliin.. 6 beds mixed dorm, ihanan eksoottista :) Stan vei meidät vielä katsomaan majakalle auringonlaskua....<3 <3

Torstaina rento rantapäivä mutta Stan tuli moikkaamaan ja houkutteli meidät taas surffaamaan.. Saatiin innostunut luento tuulista ja meren virtauksista, rakkaudesta lajiin... Molempien päästyä laudalla aallon päälle kunnolla oli sekä kaksi täyttä hymyä olevaa suomityttöä että yksi yltiöpäisen innostunut surffiopettaja :)

Sekahuone tytöille ja pojille. Joka yö kämppikset vaihtuu, jännityksellä odottaa kuka kuorsaa vieressä seuraavana yönä. Vessat ja suihkut myös unisex, aika mielenkiintoista mennä kahden ranskalaispojan väliin pesemään hampaita ja toivotella hyvät huomenet :)

Nyt viikonloppu edessä Australian bileparatiisissa, saas nähdä kuin käy.. 

Ollaan muuten huomattu että Aussit yrittää aina huijata, kellä on iso vene, kellä rantahuvila ja miljoonia tilillä.. Mekin ollaan siis jo lähes saatu hain purema ja uitu valaiden keskellä :D

Parasta kepillesi.. Eli siis vahaa surffilaudan pintaan ;)

Tässä teille vielä syysaamuihin valoa meidän aamuiselta lenkiltä, no worries :)

Löydettiin tämmöinen pieni omakotitalo rannalta, ajateltiin jos tää ostettais kun kerta asunnottomia ollaan :) kait tuutte tupareihin?